Kavionjälkiä

Tällanen ylläripylläri "Muistelublogi" on kirjoitettu siksi, ettei ole varmaa koska palaamme takaisin Australian ihmeelliseen maailmaan. Mikäli näin ei tapahdu lähiaikoina (pitkällä aikavälillä tämä laitetaan tapahtumaan), halusimme valottaa blogimme lukijoita meidän elämää vaikeuttaneista tai siihen vaikuttaneista hevosista.

Scobyn tallin monet ponit:

Andy (c) Maria Ilmonen

ANDY "Beldonian"

Andy on Scobyn ja tämän serkun puoliksi omistama 3v. murheenkryyni, joka näyttää turvonneelta lihapullalta. Pää on pörröinen kuin islanninhevosella ja jalat lyhyet kuin shettiksellä. Andya on hiottu laukkahevoseksi koko sen pienen elämän ajan, tuloksetta. Radalla Pulla puuskuttaa minkä koivistaan pääsee, mutta kisoissa haluaa tarkailla tilannetta muiden hevosten takana. Jos joku vaikka näyttäis miten juostaan. Usko hevoseen on mennyt monet kerrat eikä tilanteeseen auttanut edes ruunaus. Ex-oripojasta tuli vaan entistä uhmakkaampi ja lihavampi. Mikäli Andy joskus voittaa, lupaan itkeä ilosta!



HUGO

My little pony

Tallin hurmuri, joka tosin käyttäytyy halutessaan kuin raivotautinen apinanpoikanen. Lempinimeltään ShitHead. Hugo osaa näyttää kieltä pyynnöstä ja rakastaa huomiota. Herra kuulee ja näkee asioita, joita muut eivät havaitse. Ruunalla on suuri sydän, mutta pienet aivot ja se on valitettava fakta. Kaunis kolmevuotias otus, jolla voisi olla potentiaalia kiertelemään ratoja rahapotteja kahmien. Herran pää ei kyllä välttämättä kestä monen "vihreän miehen" hyökkäystä kisatilanteessa. Hugon "näkymättömät kaverit" tuppaavat ilmestymään paikalle juuri silloin kun pitäisi keskittyä. Trialeita (koelähtö/harjoituskisa) odotellessa.

Nakkiman

PRINCE "Prince Courvoisier" a.k.a NAKKI

Nakki on Albien rahareikä, monta kertaa jalkansa eri tavoin hajoittanut entinen kisojen kuningas. Nakki on harmaa ja vanha, peräti 7-vuotias. Crashin paras kaveri. Kärttyinen papparainen, joka tekee jäyniä minkä ehtii. Albiella on kädet täynnä Nakin tekemiä arpia ja mä olen myös saanut valitettavasti tutustua Nakin huonojen päivien riehumisiin lähietäisyydeltä. Talutettaessa ja ratsastettaessa vahva kuin mikä. Ei todellakaan mikään lasten poni. Eläkkeelle siirtyminen olisi hyvä ratkaisu, mutta tästä ollaan vielä hieman erimieltä tallilla ;)


BIANCA "Clarity Belle"

Bianca

Biiatcha, Biankka, Idiootti.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nuori 3v. tamma, joka on vaarallinen molemmista päistä. Potkii, puree ja pyörii huvikseen ympyrää. Tällä hetkellä lomalla takajalan vamman takia eli nököttää laitumella ja nauttii elostaan. Biancalla on menneisyydessään ollut vikaa vaikka missä, mä uskon että eniten pääkopassa. Osaa olla ihana, mutta useimmiten ei ole! Rakastaa pään viskomista ja kiukuttelua. Uhittelee kun siltä tuntuu eikä syö jos ruoka ei miellytä neitiä. Juoksee kovaa ja voisi jopa menestyä, jos jalat vaan kestää menoa.






 
CRASH "Crash Bandicoot" eli B.I.G

Crash

Suuri 7-vuotias ruunikko, jolla on pää täynnä arpia. Katselee joka suuntaan, sillä haluaa aina nähdä mitä tapahtuu. Yleensä unohtaa katsoa eteensä ja harva se päivä törmää johonkin: tolppaan, jaardin oveen tai tiiliseinään. Laiha ja vahva luukasa, joka olis lihaksikkaana upea kouluhevonen. Samin ja Marilynin ruuna, joka halutaan omistajien puolelta jokaikiseen laukkakisaan mitä on. Kisapainostukset aiheuttavatkin usein erimielisyyksiä valmentajan ja omistajien kanssa. Merkillinen polle, joka näyttää pohtivan maailmanmenoa päivittäin. Nakin paras kaveri. Toimii osaavilla ratsastajilla eikä moni halua vapaaehtoisesti kavuta herran selkään.


Tonin "suosikki"varsat:

SARVIKUONO

Herra Sarvikuono on 2v. ruuna joka tuli koulutettavaksi Jessikan talliin. Hevosta ei olla taidettu liiemmin käsitellä aikasemmin tai sitä on käsitelty hyvin hyvin väärin. Nimi Sarvikuono sille annettiin heti kun huomattiin, että herra vain talsii ihmisen yli täysin surutta. Ei välitä raipasta eikä pelkää mitään. Kun Jessika vei hevosta ensimmäistä kertaa takaradalle, oli tyttö itse talutettavan roolissa kun 500kg ruuna kiskoi menemään pitkin Ascotia. Poika kuitenkin nöyrtyi Jessikan kovan kurin alla ja on nyt laitumella huilaamassa ennen paluuta oikeeseen reeniin.


DOBBY

Dobby ja Jessika

Dobby tunnettiin myös nimellä Harmaa Paskiainen. Kun kaverille laitettiin ensimmäistä kertaa rolleri selkään, sai tämä niin vihaisen paniikkikohtauksen etten ole ikinä nähnyt. Olin itse liinan päässä kun hevonen alkoi karjumaan ja sinkoilemaan pitkin seiniä kaikki kaviot ilmassa. Jessika juoksi ulos pyöröaitauksesta ja minä jatkoin kavioiden väistelyä kunnes lopulta paskiaiselta loppui kunto ja se rauhoittui. Kyllä olin vähällä paskoa housuihini silloin! Eikä tämä todellakaan ollut ainoa kerta kun tämä hevonen räjähti silmille. Kaveri oli niin arka, että sai kerran paniikkikohtauksen kun Jessika vei karsinaan heiniä. Dobby juoksi ensin pari kierrosta ympyrää karsinassa ja tämän jälkeen oven läpi ulos heittäen mut oven mukana mennessään. Ihme ja kumma, tästäkin Harmaasta Hirviöstä kuoriutui ajan kanssa ihmistä kunnioittava laukkahevosen alku.
 
---

Haluamme kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joita olemme tavanneet matkamme varrella ja jotka ovat lukeneet seikkailuistamme.

To everyone in Australia: We will miss u guys SOOO MUCH <3 We had so many unbelievable experiences during these years. All of these memories will last in our hearts forever! Like they say, life is a journey..

Ystävät, perhe ja sukulaiset täällä Suomessa: Kiitos, että saimme jakaa tarinamme kansanne. Kiitos myötäelosta ja luotosta, että kyllä ne pärjää siellä kaukana, maailman toisella puolen ;) Kauas on pitkä matka, mutta kotiin pääsee aina.

KIITOS. THANK YOU. We love u guys XXX 

SOOON MOROOOO :)

Life in FINLAND

Blogi pitäisi vaihtaa "Arkea Suomenmaalla"-muotoon, että viimosia viedään. Okei, yks ylläriblogi tulee viel tämän jälkeen. Mut se on ihan oikeesti vika..

No niin.. 11.8 lauantaina oli mun vanhan työpaikan, Haltialan tilan, Countrybileet. Tapahtuma pidettiin hevoslaitumella, jonne oli pystytetty baari, telttakatoksia, kojuja, mekaaninen rodeohärkä ja esiintymislava. Varustauduttiin hippaloihin asiaankuuluvilla vaatteilla, Toni testasi rodeota sekä tanssittiin rivitanssia. Tosin askelkuvioiden nopeutuessa Toni siirtyi takavasemmalle :D Päästiin myös VIP-puolelle lämmitettyyn telttaan ilmaisten juomien kera!

VIP-teltan tunnelmaa

Rodeohärkä

Seuraavana päivänä oli pentutesti Mäntsälässä ja lähdimme seuraamaan kuinka meidän Peikko pärjää. "Helppo koira, sopii lapsiperheeseen ja/tai hyvin ensimmäiseksi koiraksi". Hyvä Mötkylä!

Maanantai 13.8 oli Tonin ensimmäinen duunipäivä Inexilla. Koko päivän oli jännitystä ilmassa, sillä tänään saisimme kauan odotetun uuden perheenjäsenen. Haettiin Wolffhouse-Caratia Never Ending Story, HUGO, kotiin. Tai varakotiin Keravalle, kunnes oma löytyy.

Tosiaan, pennun vahtiminen käy hyvin lapsenhoidosta. Meidän aamut alkavat itkukonsertilla kello 01.30, 04.00 ja 06.00. Toni herää viideltä töihin ja mä aloitan pennun hoivaamisen. Keravalla Hugolla on koirakaveri Sani, joka jaksaa riehuttaa pentua silloin kun mulla alkaa silmäluomet painua kiinni.

Pentutestissä oltiin vielä näin rääpäleitä

Joku viisas joskus sanoi, että "Asioilla on tapana järjestyä". Löydettiin aivan ihana vuokra-asunto Helsingistä! Kämppä on vajaat 50 neliötä, löytyy astianpesukone, parveke ja (titididiididii) SAUNA. Muuttamaan päästään heti eli kerrankin meni JUST EIKÄ MELKEEN ku Strömsössä! Jee.

Hugo alkoi rauhoittua alkuhässäkän jälkeen ja oon saanut nukkua 06.30 tai jopa 07.00 asti. Uuteen kotiin pentu tottui yllättävän nopeasti ja on jo oppinut olemaan yksinään. Sisäsiisteydessäkin pikkuinen on tsempannut. Ollaan käyty pennun kanssa tutustumassa sekä Haltialan farmi-otuksiin että meille niin rakkaisiin kaviokkaisiin. Hevosten hännät on Hugon mieleen, samoin lanta ja muu sonta ;)

Romeo

Lauantaina 18.8 vietettiin Heinin vauvan ristiäisiä Keravalla. Juhla oli tunteikas enkä todellakaan ollut ainoa jolla tirahti kyynel silmäkulmaan kastehetkellä. Halukkaat saivat pitää vaavia sylissä ja jopa mä onnistuin tehtävässä, vaikka hikikarpalot puskivatkin pintaan. Juhlissa näin myös vanhan luokkakaverini Pinjan miehensä Tuomon (Heinin vanha työkaveri) kanssa!

Koristeluja Prinsessan ristiäisistä

Sunnuntaina päästiin muuttamaan omaan kotiin. Niin että suurkiitos muuttoavusta perheillemme ja Matille! Tonilla oli vaan jotain viisi pahvilaatikkoa tavaraa, mulla ehkä 25 lootaa + rinkka ja käsilaukut sekä kaikki tarpeettomat ja tarpeelliset huonekalut :) Alkuviikko ollaankin vietetty lähiympäristöä tutkien, vierailemalla kavereilla ja ehostamalla kämppää KODIN näköiseksi. Hyvältähän tää alkaa pikkuhiljaa näyttää ja tupareita odotellaan syys-lokakuulle.

Hugo ja Coral

Mun mammalomakin pennun kanssa päättyi ja työt alkoivat, ensin tuurailun merkeissä ravintola-alalla ja elokuun viimeisellä viikolla "dataajana". Harmi, että työ oli suoraan sitä itseään eli tylsää ja puuduttavaa kakkaa. Loparithan siinä tuli otettua, itseasiassa jo kahdesta paikasta kuukauden sisään, hups. Nyt oon tehnyt luokan-ja aineenopettajan sijaisuuksia sekä kahvilahommia, vakipaikan etsinnät jatkukoon..

Paluu arkeen onnistui kivuttomasti ja pentu kasvaa silmissä. Uusia haasteitakin odottaa nurkan takana, heppailua unohtamatta. So yes life is goooood. Even in FINLAND ;)

Peikko ja Cornelia Cottarainen syyskuussa

Asunto- ja pentukuumeilua

Stressi.. Päänsärkyä, niskakipua, unettomia öitä ja itkua. Onneksi on kaikenkarvaiset ja kokoiset eläimet! Pelkkä valokuvakin tutusta otuksesta auttaa, puhumattakaan koiranpentujen kohelluksien seuraamisesta. Asuntonäytöissä on tullut ravattua lähes tauotta. Vaihdettiin alkuviikosta dollarit euroihin, juhlistettiin hetkellistä suurta rahamäärää syömällä Virgin Oilin herkkupizzaa ja ostamalla Gigantti tyhjäksi :D Nokian Lumia, parranajokone ja pinkki Samsungin läppäri (se siis on mun, ei Tontsan) tarttuivat matkaan.

Voikko

Keskiviikkona 1.8 vierailtiin sadekuuroja uhmaten Jarkon luona Tuusulassa. Käytiin moikkaamassa hevosia, tämän ja viime kesän varsoja sekä vajaa kolmeviikkoisia kissanpentuja. Napattiin Voikko-tamma a.k.a PALLO laitumelta ja hypättiin selkään. Vuoteen ei ole kukaan tammaa pahemmin käsitellyt, mutta samanlainen se oli kuin viime vuonna (lue: sählä).

Toni ja hepat

Ja taas on ilmeet kohillaan

Pennut

Käytiin torstaina katsomassa varsin lupaavan näköistä kämppää. Ilmossa oli oikein korostettu, että tähän kotiin ovat karvakorvatkin tervetulleita. Ja mitä oli vastassa? 30-luvun lopulla rakennettu ahdas kerrostalo, joka haisi. Juuri ennen näyttöä törmättiin talosta poismuuttavaan vanhaan rouvaan. Rouva alkoi jutella niitä näitä mulle ja Tonille. Muut näyttöön tulleet pysyttelivät kauempana, mutta meille small talkin taitajille tilanne oli kuin suoraan Ascotista :D

No, asiaan. Rouva kertoi syitä muuttoonsa ja siinä vaiheessa nousivat niskavillat pystyyn. Homevaurio, jota vuokrafirma on peitellyt, pieleen mennyt putkiremontti, pihalta katoavat polkupyörät ja ilkivalta. Asuntojen ikkunat heitetty paskaksi ja seiniä sotkettu eikä tekijöistä tietoa. Tuo nyt sellaseen kämppään koira! Itse luukku oli aikalailla Epsom Avenuen murjun veroinen, karmea haju rapussa, ovessa tiedote kellariin lisätystä rotanmyrkystä ja lattiat narisi niin kovaa, että luultiin tippuvamme alakertaan. Asunnon etsinnät jatkukoon.

Torstaina iltapäivällä napattiin Rita messiin ja suunnattiin katsomaan pentujen telmimistä. Hurjasti olivat rääpäleet kasvaneet ja juokseminenkin muistutti jo koiran liikehdintää eikä pupun hyppelyä! Perjantaina oli jälleen asuntonäyttö ja kämppä mitä mainion. Paitsi vuokra. Jatkettiin näytöstä Keravalle, Sarin ja Matin perustamaan perhekotiin. Talo olikin täynnä hyvin käyttäytyviä huostaanotettuja lapsukaisia. Varsinkin aurinkoiset kuusivuotiaat kaksospojat :)

Meidän oma peikonpoika

Pojat

Iltapäivällä suuntasin keskustaan moikkaamaan vanhoja työkavereita. Satu, mun "duunisisko" ja murheiden kuuntelija, on pian lähdössä Turkkiin ja syyskuussa neiti muuttaa Ranskaan. Pariisin vierailu tiedossa :) Hyvästelyjen jälkeen suuntasin Aussie Bariin tapaamaan Lauraa, joka pitää majaa Lontoossa ja on Suomessa vaan käymässä. Mun ex-pomokin, Antti, pakkaa kimpsunsa kohti Berliiniä. Ihme pakolaisia :D Ei se talvi nyt niin hirvee voi olla, eihän?

Lauantaina 4.8 Toni vanheni vuodella! Sankarin 23v.-synttärit juhlittiin rauhallisin merkein. Aussikaverimme Maria ja Ville tulivat Keravalle ja juttua riitti, varsinkin kun siirryimme Hämäläisten katon alle. Maria pääsi Tarton yliopistoon opiskelemaan eläinlääkäriksi, joten pariskunta muuttaa elokuun lopulla Viroon. Kuin siistii! Viikonloppuna vierailtiin myös Tonin kummitädin Katjan luona Nurmijärvellä. Meille plus Hugolle lupailtiin jo hätämajoitus "pöndeltä" kunnes koti löytyy.

NÄLKÄ!!

Keskiviikkona Tonilla oli työhaastattelu ja työ alkaa maanantaina, jee! Meille tupsahti myös kutsu 3h+k, putkirempatun ja upean kämpän ennakkonäyttöön, joten peukut ja varpaat pystyyn. Täytyy varmaan kertoa kämppää vuokraavalle firmalle suunnitellusta perheenlisäyksestä. Pentu kun pentu, tuskin tarvitsee ilmottaa että vauvamme on nelijalkainen ja tavallista karvaisempi :D

Torstaina 9.8 moikattiin Ausseista jo maaliskuussa kotiutunutta Paulaa sekä Hämäläisten poppoota pullakaffen merkeissä. Aamulla kipastiin lentokentälle hakemaan mun vanhemmat ja saatiin tuliaisiksi Tim Tam-keksejä! Ei muuten säily kauaa toi purnukka :) Näihin sekaviin tunnelmiin, ciao bellat. Nyt vaan odotellaan Haltialan Country-bileitä, karvakorvaa sekä omaa kotia.

Welmu nukkuu, Hugo kakkaa (c)Wolffhouse-Caratia

Kurr ja Nauskis

Perth-Helsinki

Sunnuntaina 22.7 saavuimme väsyneinä takaisin Perthiin. Nina ja Ilona tulivat hakemaan meidät lentokentältä ja majoitutaan loppupäivät Davis Streetillä, home sweet home!

Maanantaina suunnattiin Tonin kanssa taas lentokentälle, tällä kertaa laina-autolla, Ninan Kananmunalla, hakemaan mun vanhemmat. Kävimme ensin näyttämässä Ascotia ja sen jälkeen mentiin meidän kämpille. Jatkettiin matkaa Swan Valleyn viinitiloille ja tuli siellä suklaatehtaallakin käytyä vetäsemässä makea-överit :)

The Chocolate Factory

Ambrook Winery

Viininmaistelua

Seuraavan päivän ohjelmanumerona oli tyhjentää mun ja Tonin pankkitilit. Lähdettiin aamupäivällä keskustaan, nostettiin dollarit taskuihimme ja etsimme mun vanhemmat. Kahvillahan ne olivat, ruotsalaispulju Miss Maudissa. Käveltiin yhdessä Harbour Townin outletiin ostoksille ja jatkettiin Kings Parkiin. Valokuvia tuli räpsittyä paljon vaikka kova tuuli yritti selkeesti jäädyttää meidät.

Hyvästeltiin mun vanhemmat puistossa ja jatkettiin Ascotiin. Mun vanhempien loma jatkuu vielä muutaman päivän Perthissä, josta he suuntaavaat Queenslandin puolelle lämmittelemään (tai no, niiden mielestä täällä on kuulemma paljon paremmat kelit mitä olivat odottaneet). Me siis varmaan jäädytään Suomessa kun siellä on ollut kuulemma sateisin ja kylmin kesä aikoihin!

Perth City

Keskiviikkona oli edessä pakkailua, rinkan ja matkalaukun uudelleen järjestelyä ja taas pakkailua. Käytiin Ninan ja Ilonan luona vetäsemässä rauhoitusryypyt (Finlandia vodkan jämät) ja siellä vierähtikin melkein kolme tuntia höpötellen. Iltapäivällä käytiin hyvästelemässä Scoby ja Don, eli siinä vaiheessa iski todellisuus ja kovaa. Mä itkin melkein koko päivän etten halua lähteä ja Toni joutui lohduttamaan, ettei nää ole lopulliset hyvästit. Illalla Nina ja Ilona kaarsivat Kananmunalla pihaamme. Hyvästeltiin kämppiksemme Marja ja Kaisa, sekä naapurimme Johanna ja Sintti. Sitten olikin noustava kyytiin. Here we go again.

Lentokentällä odotti uutispommi. Lennot Hong Kongiin olivat joko monta tuntia myöhässä tai kokonaan peruttu. Honkkarissa riehui edelleen taifuuni, joten matkanteko uhkasi tyssätä. Meidät opastettiin Cathay Pacificin tiskille ja kerrottiin, että korvaavaa lentoa ollaan järjestämässä. Meidän tilanteessa siis kolmea eri lentoa. Ei helevetti! Siinä sitten istuttiin reilu tunti nyssäköidemme kanssa, jonka jälkeen jonotettiin kaksi tuntia uusia lippuja.

Päästiin Singapore Airlanesin palvelupisteelle ja meille ojennettiin kahdet lennot, Perh-Singapore ja sieltä Lontooseen. Sanottiin menevämme kyllä mieluusti ihan Helsinkiin asti. Asiakaspalvelija oli hämmentynyt ja totesi, että oho, hän unohti katsoa ehdimmekö Lontoossa jatkolennollemme :D Näppäränä nuorena miehenä tyyppi aloitti armottoman tietokoneen naputuksen ja kellon vilkuilun. Singaporeen suuntaava kone lähtisi hetkellä millä hyvänsä ja meillä oli vielä matkalaukut hihnalla. Loppupeleissä saatiin kaikki lennot oikein ja käytännössä hölkättiin Australian tullin läpi!

Ekan 5h lennon muistikuvat on hatarat. Singaporessa vaihtoaikaa kertyi pari tuntia ja kulutettiin se kentällä ihmettelyyn. Toinen lentomme oli mukavat 13h piiiiitkä. Onneksi pääsimme istumaan hätäuloskäynnille eli meillä oli ruhtinaallisesti jalkatilaa. Torkuttiin, syötiin, kärsittiin turbulenssista, syötiin uudestaan, katottiin leffoja, nukahdettiin kesken ja herättiin leffan lopputeksteihin jne. Kyllä lentäminen on mukavaa!

26.7: Lontoo ja Olympialaiset 2012, jippii. Hirveesti ihmisiä, hirveet turvasäädökset, hirveet jonot ja hirveen töykeitä ihmisiä, Plus kolmen tunnin vaihtoaika. Meinattiin hävittää kuitti matkalaukuista, meidän lentoa ei aluksi löytynyt järjestelmästä ja mulle oli tulossa migreeni. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lennolle saatiin mukaamme Tonin idoli, Duudsoni-Jukka perheineen. Mitään Extremeä ei onneksi lennolle järjestetty. Mitä nyt ärsyttäviä lapsia täynnä oleva kone, meidän vierustoverin kakarat erityisesti. IRRRRVISTÄ ÄITI! MULLA ON PISSAHÄTÄ! SAANKO MÄ KOKISTA, JOOOOOKO?? Ei sit nukuttu.

Suomi. Koivut, kuuset, tuhannet järvet ja pirun kirkasta keskellä yötä! Majoitutaan aluksi Keravalla Tonin vanhempien luona. Sanomattakin on selvää että jet lagia pukkaa. Herättiin perjantaina aamuviideltä ja todetiin, että voishan sitä vaikka jo nousta. Olo ei ollut paras mahdollinen, mutta eiköhän se tästä. Päätettiin olla urheita ja Toni uskaltautui auton rattiin, jotta päästiin moikkaamaan mun kaveria Victoriaa perheineen. Ei kolaroitu, vaikka ajettiin väärällä puolella tietä ainakin kolme kertaa (mun mielestä muut autoilijat vaan törttöili ajamalla meitä vastaan)!

Illemmalla lähdettiin Tonin siskon, Sanjan, kanssa katsomaan koiranpentuja Sipooseen. Eikä ihan mitä tahansa pentuja, vaan meidän omaa vauvaa, aussipaimenkoiraa. Ja minkäläinen mötkyläpallero se olikaan, pieni sydäntenmurskaaja hurmuri HUGO. Pentu tulee pieneen perheeseemme elokuussa!

Hugo-Peikko

Lauantaina 28.7 oli Lintsi-tapaaminen ja aussikavereiden näkeminen. Jessika ja Brad ovat vielä pari päivää Suomessa ja Sailakin osallistui meetinkiin :) Oli tosi kuuma ilma ja kiva reissu päänsärystä huolimatta ja tuntui helpottavalta päästä puhumaan englantia. Kaikenlainen asiointi on vielä tuottanut hieman hankaluuksia ja puhutaan jotenkin väärässä sanajärjestyksessä :D Kavereiden tai perheen keskuudessa puhuminen on normaalia, mutta yritäpä asioida pankissa tai kaupassa suomeksi. Voi morjens!

Who's the WHITESTof them all?;)

Aussi-Suomi-meetinki Lintsillä

Viikonloppu meni tiukalla aikataululla. Sunnuntaina 29.7 juhlittiin Sanjan 18v. synttäreitä ja vierailtiin mummoloissa. Illalla käppäiltiin moikkaamaan Villeä, Roosaa ja Riesa-kissaa :) Nukkumaan päästiin vasta kymmenen jälkeen. Jos ei aikaero ala pian helpottaa, niin päät varmaan räjähtää. Panadolia ja Buranaa vuoropäivinä poskeen ja hymy pyllyyn.

Ainakin yks bloggaus olis luvassa ja myös hauva-vauvasta yritetään saada juttua. Roikkukaahan linjoilla, darlings!

Peikko puree Tonia

THE Wedding, Sydney 17.7-22.7

Matka lentokentältä majapaikkaamme, mun vanhempien vuokraamaan rantahuvilaan, ei sujunut kuin Strömsössä. Tonin puhelin oli kuoliossa ja mun akku lopussa. Meillä oli puutteelliset ohjeet ja vain yksi oli varmaa, Manly on jossain kaukana :D

No, otettiin lentokenttäjuna Centralin asemalle, josta vaihdettiin toiseen junaan kohti North Sydneya. Hypättiin ulos ja todettiin ettei se bussi, jota etsimme lähtenyt ainakaan tältä asemalta. Palloiltiin sen verran H-moilaisina, että ystävällinen paikallinen rouva tuli auttamaan meitä turistiparkoja. Saatiin kirjalliset ajo-ohjeet oikeaan, tai sanotaanko, lähempään suuntaan ja odotettiin seuraavaa bussia.

Matkattiin ensimmäisellä bussilla muutama pysäkki ja kuski neuvoi meidät seuraavalle bussille ja toiseen suuntaan. Pysäkillä meidän kanssa jäänyt papparainen puolestaan halusi vartavasten opastaa meidät kadun toisen puolen bussipysäkille. Seuraavan bussin kuski sanoi, että ollaan muuten hieman eksyksissä, aijaa :D Kuski ei ottanut meiltä mitään maksua lipuista vaan saatiin matka ilmaiseksi (Sydneyssa jokaista matkaa varten tulisi olla oma lippunsa tai matkakortti, sillä bussilipun hinta on riippuvainen matkan kestosta).

Bussi jätti meidät parin pysäkin päähän ja huikkasi ohjeet seuraavaa etappia varten. Noustiin takana ajaneeseen, kolmanteen, bussiin ja kuski lupasi pudottaa meidät lähelle määränpäätämme. Jäätiin pois Dee Whyssa, palloiltiin jonkun verran ja huomasin kännykän sammuneen. Onneksemme pysäkin ohi ajoi taksi ja päästiin vihdoin perille. Mun vanhemmat olivatkin jo odottamassa meitä viinipullon kanssa :)

Rantahuvilamme North Curl Curlissa

North Curl Curl Beach

Matkaa lentokentältä North Curl Curlin asuinalueelle kesti 3h. Kaksi junaa, kolme bussia ja yksi taksi. Positiivisena yllärinä voisi sanoa, että jokaikinen vastaantullut miljoonakaupungin asukas oli niin avulias, ettei olla koskaan törmätty vastaavaan! Bussikuskit odottivat pysäkillä rauhassa kun selitettiin minne ollaan menossa eivätkä lähteneet liikkeelle ennen kun oltiin varmasti tajuttu seuraavat ohjeet. Yes, we love Sydney!

Keskiviikkona 18.7 suuntasimme porukalla Taronga Zoo-eläintarhaan. Saatiin hommattua viikottaiset matkaliput, joilla voi matkustaa junassa, bussissa tai lautassa. Tarongan eläintarhassa ei olla aiemmin käyty ja paikka oli aivan mieletön! Eläintarhaa voi helposti verrata Australia Zoo:n mahtavuuteen kaikkine show-meininkeineen. Zoo oli korkealla mäen päällä ja näkymät suoraan Circular Quaylle. Harmi, että oltiin liikkeellä tiukalla aikataululla, paikassa olisi voinut helposti kuluttaa koko päivän.

Hyppivä hylkeenpoikanen

Ei korkeanpaikankammoisille

Leijonakuningas

Eläintarhasta suuntasimme junalla Helin ja Shaunin luokse "Meet The Finns"-tapahtumaan tutustumaan muihin, lähinnä Suomesta tulleisiin, häävieraisiin. Tupa olikin jo täynnä ja tuttuja paikalla. Pöydät notkuivat herkuista, joten mä ja Toni suunnattiin välittömästi ruokapöydän äärelle :D Tavattiin sitten Jessikan pikkuserkku, Nipa, joka puolestaan on Helin serkun Laurin tyttöystävä. Maailma on aikas pieni!

Torstaina vaan oleiltiin, tutustuttiin Manlyyn ja Dee Whyn kauppoihin. Viimein valkeni perjantai aamu, päivä jota ollaan odotettu kahden vuoden ajan! 20.7.2012. The Imaginery Spaceship Wedding. Helin ja Shaunin hääpäivä :) Aamulla istuin tunnin kampaajan tuolissa, kun tukkataikuri joutui uhraamaan kaiken taitonsa saadakseen mun hiukset kauniille kikkuroille. Hääpaikkaan, Chowder Bay:hin, lähdettiin iltapäivällä. Seremonia pidettiin ylhäällä kallioilla, aivan meren tuntumassa Sergeants Mess-ravintolassa kauniiden näkymien keskellä.

Heli, Shaun, kaasot ja bestmanit

Darth Vader

Vihkiminen suoritettiin ulkona ja toppauduttiin parhaamme mukaan lämpimiin vaatteisiin. Aurinko paistoi ja vihkimisen edetessä nähtiin upea auringonlaskukin. Itse seremonia oli kaikkea muuta kuin tylsän, kaavamaisen tavallinen. Häiden teema oli "Avaruus" ja häävieraiden joukosta löytyi hahmoja tunnetuista scifi-leffoista, kuten Star Wars tai Matrix :D Ihan mieletöntä!

Star Warsia ja Matrixia

Avaruusmatkaajat

Hääpari sai toisensa, sormukset vaihdettiin ja vieraat hurrasivat. Tunnelma oli katossa ja morsiusparin allekirjoitettua avioliittopaperit, siirryimme ravintolan sisätiloihin sulattelemaan jäätyneitä sormia (Sydneyn +17C suoraan Darwinin +32 asteen lämmöstä tuntui aika vilpoiselta). Ravintolassa korkattiin shamppanjat ja snacksit. Puheita pidettiin ja tulihan siinä väkisinkin tippa linssiin :) Ruokalajit olivat mitä mielikuvituksellisimpia ja herkullisia yhdistelmiä. Helin puku oli yksinkertaisesti maailman kaunein. Kiitos Helille ja Shaunille, kaasoille ja bestmaneille. UPEAA, KAUNISTA ja todellakin TÄYDELLISTÄ!!!

Hääkakku

Suomipariskunta

Lauantaina 21.7 herättiin Dylanin puheluun. Mä ja Toni noustiin väsyneinä aamupalalle ja lähdettiin Sydneyn keskustaan moikkaamaan nykyisin NSW:n puolella majaa pitävää kaveriamme Dylania. Poika muutti osa-valtiosta toiseen heppahommien perässä, mutta on jo löytänyt uuden duunin Punaisen Ristin varojen kerääjänä :) Kierreltiin keskustassa, Circular Quay:ssa ja otettiin turistikuvia Oopperatalolta. Oli tosi kivaa nähdä ja tuli oudon haikea fiilis hyvästejä jättäessä. Ei voi tietää missä päin maailmaa tullaan tapaamaan seuraavan kerran, jos se on edes mahdollista.

Sunnuntaina on edessä lento Perthiin. Back to Ascot, back to beginning!

Arvaa mikä rakennus?

Toni kosketti Oopperataloa

Team Finland feat. Dylan

Kaunis Sydney

Auringonlasku ja Harbour Bridge

WE LOVE SYDNEY

Litchfieldistä kohti Sydneya

Maanantaina 16.7 Toni ja minä lähdettiin kokopäivän reissulle Litchfieldiin. Oltiin samaisella tourilla vuosi sitten, mutta tällä kertaa reissun vetäjä oli miljoona kertaa parempi! Litchfield on upea luonnonpuistoalue Darwinin kupeessa, vesiputouksien ja kauniiden maisemien mekka.

Reissu alkoi aamuvarhain, suuntasimme ensin Adelaide River-joen Jumping Crocs- risteilylle. Joen sataman kahvilassa pääsimme silittelemään ja pitämään sylissä 3 metristä oliivipythonia. Käärmeen halailun ja aamupalan jälkeen siirryimme alukselle, joka eteni joella tasaiseen tahtiin krokotiileja bongaillen.

Opas, Toni ja Ollie

Oliivipython

Alukselta käsin ruokittiin näitä veden monstereita lihanpaloilla, tarkoituksena saada krokot hyppäämään aivan veneen vierestä korkealle ylös. Muutama yksilö nähtiin aivan kosketusetäisyydeltä (juu, ei rapsutettu krokon mahaa). Pari krokoa oli ihan järjettömän isoja, reilut neljä metriä pitkiä ja nälkäisiä. Ei tehnyt mieli uimaan enää ruokinnan jälkeen. Loput lihapalat ruokittiin kotkille ja haukoille, linnut nappasivat ruokamuruset näppärästi suoraan ilmasta.

Nälkä

Lihapalan odotusta

3m kroko

Risteilyltä reissu jatkui ensimmäiselle vesiputoukselle, jonka lähettyvillä syötiin myös lounas. Tällä putouksella emme käyneet uimassa, sillä alas oli melkoinen matka. Matka jatkui kevyesti ja iloisesti rupatellen kohti seuraavaa kohdetta, Wangi Falls-putousta. Kunnes. Yhtäkkiä täysin puskista meidän minibussin ja edellä ajaneen auton eteen pomppasi täysikokoinen kenguru! Koko bussissa kuului hämmästynyt kohahdus ja pari WOOOW-huudahdusta, jonka jälkeen kiiteltiin onneamme ettei elukka tullut tuulilasista läpi!

Sademetsiä

Wangin putouksilla

Loppumatka kohteeseen numero Uno meni onneksi ongelmitta. Seuraava vesiputous olikin mulle ja Tonille ennestään tuntematon, viime vuonna vierailimme toisella puolella Litchfieldiä. Putouksia oli oikeastaan kaksi, maisemat olivat kuvan kauniit ja vesi kirkasta. Käytiin uimassa putouksien alla, vierellä ja edessä, ja kuvia otettiin paljon. Toni kävi kalliolla hyppimässä ja nautittiin veden raikkaudesta. Hassua uida pitkästä aikaa järvivettä muistuttavassa makeassa vedessä. Ihan kuin olis taas Suomessa, paljon kauniimmissa maisemissa tosin :)

Wangi Falls

Wangi Fallseilta jatkoimme Rock Poolseille, eli vesiputouksien muodostamille "altaille". Vähän kuin luonnon oma liukumäki uima-altaineen. Paluureissulla oppaamme pysäytti bussin tien varteen ja pomppasi ulos autosta hakemaan meille turisteille puun lehtiä. Opas murskasi lehdet silpuksi, jonka jälkeen saimme haistaa miltä lehdet tuoksuvat. Jos nyt jotain ihmetyttää että mitä hittoa, niin lehdissä elävät muurahaiset erittävät sitruunaista hajua, mikä avaa tukkoiset röörit yhtä varmasti kuin eukalyptus-pastillit!

Rentoutumista Rock Poolissa

 Jump!!

Lehtien haju oli vähintäänkin pistävä, muttei siinä vielä kaikki. Halukkaat saivat myös maistaa miltä muurahaiset maistuu. Opas näytti esimerkkiä ja heti perään muutama uskalias turisti tunki murkkuja suuhunsa. Tonin mukaan muurahaiset maistuivat sitruunakarkilta, jeps. Opas varoitti heti, että jos muurahaisia ei pure silpuksi tarpeeksi nopeasti niin ne purevat kielestä.

Aikamme ajettuamme, opas pomppasi taas autosta ulos ja juoksi jonnekin puskaan. Luultiin, että vessahätä pääsi yllättämään, mutta pian kuski hölkkäsi takaisin punaisia oksia mukanaan. Opas tasasi hengityksensä ja aloitti luennoinnin Australian kasveista, joita mm. aboriginaalit käyttävät ravintona. Oppaalla oli kourassaan punaisia kukkia täynnä oleva oksa, jonka terälehtiä saatiin syödä. Kukat maistuivat ihan raparperilta! Nam.

Vesiputoukset

Kävimme myös ihastelemassa termiittien rakentamia jättiläismäisiä kekoja paluumatkalla Darwiniin. Tälläkin kertaa oppaamme oli noheva, kaivoi kekoon reiän ja kertoi termiittien syömisen olevan ihmisille aivan turvallista. Jätin väliin tämän herkun, mutta Toni oli jälleen tunkemassa otuksia kitusiinsa :D Nämä pikkuiset örkit maistuivat kuulemma pippurilta. Hyvin tuli siis aterioitua tällä retkellä! Paluumatka sujui bussissa torkkuen ja tuhisten. Aivan mieletön reissu ja upea kokemus, voidaan suositella kaikille.

Termiittikeko

Tiistaina luovutettiin huone ja nautittiin viimeisestä hellepäivästä ja auringonpaahteesta. Mä otin sitten suosiolla aurinkoa koko aamupäivän, aina lentokentälle lähtöön asti. Toni kävi netissä ja tehtiin yhdessä kauppareissu. Darwinin kentältä napattiin kone kohti Sydneyn viileää talvea. Loma jatkuu, mutta suuremmalle porukalla eli mun vanhempien kanssa, jotka ovat ensimmäistä kertaa Australiassa :) Muitakin sukulaisia ja tuttuja on Sydneyssa tähän aikaan vuodesta, odottamassa heinäkuun kohokohtaa: Helin ja Shaunin häitä!

Sydneyn seikkailut saavat odottaa seuraavaan blogiin asti. Se on moro.

Turistipari